Suomalaisen naisen keskipituus lienee jossain 160 sentin hujakoilla, olen siis pitkä nainen.
Kengännumeroni on neljänkympin hujakoilla, pysyyhän sitä hyvin pystyssä juu mutta kenkäkaupassa asioiminen ei ole erityisen nautinnollinen kokemus kun tarjolla on aika pieni valikoima urheilumallisia jalkineita.
Pitkä nainen ei löydä kirpputorilta takkeja koska niiden hihat jäävät kyynärpäiden tienoille ja paidat jotka ovat jo valmiiksi kutistuneet pesussa ovat joka paikasta liian lyhyitä.
Nykymuodin mukaiset, vyötärön juuri ja juuri peittävät paidat jotka saavat epäilemään ettei niiden suunnittelija ole koskaan käynyt pohjoisessa, eivät peitä edes meikäläisen napaa.

Lyhyitä naisia kohdellaan lempeästi ja suojelevasti. Heille avataan ovia, tarjotaan drinkkejä ja heille puhutaan paljon lempeämpään äänensävyyn.
Pitkän naisen katsotaan pärjäävän hienosti omillaan, eihän pitkä naisen päätä edes ylety silittämään.
Vaikka sylissäni olisi vuorenkokoinen ostoskasa kaupan ovi lentää naamalle, miehen joka piti sitä auki edelläni kulkeneelle kääpiönaiselle, pyyhältäessä ohi.

Pitkä nainen ei aina ole vahva ja pärjäävä, pitkän naisen mielestä olisi kiva joskus käpertyä jonkun kainaaloon ja tirauttaa vaikka pienet itkut.

Nyt täytyy lähteä hakkaamaan halkoja